Kaukomaiden jäillä

Siperiaan luistelemaan! Kyllä, maailman syvimmältä järveltä löysimmekin  sitä mitä odotimme: täydellisen sileätä, kirkasta jäätä. Avoimelle ulapalle aukeavan salmen suulla olevan jään paksuuden alkoi ymmärtää vasta, kun huomasi, että tässä ahtaumapaikassa jään sisällä onkin toinen toisensa päälle pakkautuneita kerroksia. Syvälle kiertyviä hiushalkeamia, välikerroksissa koristeina kuin pörheitä höyheniä tai hattaroita. Mahtavia lohkareita, jotka häipyvät jonnekin jään ja veden hämärään. Tasainen pinta onkin kolmiulotteinen rakennelma, jonka hienoon pintaan ei haluaisi naarmuakaan jättää.

Matka Baikalille käynnistyi kevyestä heitosta radion toimittajalle tämän kysyessä haaveiden retkikohdetta. Sainkin myöhemmin radiota kuunnelleelta Pekka Pouhulalta yhteydenoton, jossa meitä skrinnareita pyydettiin lähtemään Baikalin haaveretkelle. Matkan järjestelyistä lentojen ja hotellien etsimisineen vastasi joensuulainen yhden miehen retkimatkatoimisto.  Maaliskuun alussa lensimme Moskovaan, sieltä Irkutskiin ja lopulta körötimme pikkubussilla Baikalin Olhon-saarelle.

Siperia on mereiseen ilmastoon tottuneelle yllättävä paikka. Eihän siellä välttämättä ole metrisiä hankia kevättalvellakaan. Kuiva mannerilmasto on vähäsateinen. Pakkasta riittää, suojasäät ovat harvinaisia. Maasto on monin paikoin avointa, tuulista aroa. Siispä tuulet pystyvät usein lakaisemaan vähätkin lumet pois. Matkalla näimme lupaavasti paljaita rinteitä. Aukeilla alueilla oli muutama sentti lunta, josta heinänkorret tököttivät esiin. Hiekkatiet pölysivät pakkassäässä.

Baikal oli tosiaankin tukevassa jäässä. Sileää, kovaa jäätä oli määrättömästi ja lunta jäällä oli yleensä muutama sentti.  Valitettavasti lumipeite oli tänä vuonna ehtinyt pakkautumaan estäen kunnon luistelun. Lumettoman alueen löytäminen ei ollutkaan helppoa. Tuoreita satelliittitietoja emme onnistuneet huonon valmistautumisemme takia saamaan Baikalin rantaan. Siis ei muuta kuin etsimään. Onneksi liikkuminen oli helppoa luistimillakin - jäätieverkosto tarjosi siihen kelpo väylän ja hienoja näkymiä.  Jäätielle pääsi myös helposti taksin kyydissä. Lumettoman ja sileän, muutaman kilometrin alueen löysimme lopulta tarmokkaan etsimisen ja vihjeiden perusteella tuulisen salmen suusta.

Luistelustamme on mahdollista lukea tarkemmin Skrinnarisivustomme retkiraportista. Kirjoita raporttisivun alareunasta löytyvään hakuun Baikal tai käytä linkkiä https://www.skrinnari.fi/skridskonet/fardrapport/fardrapport-v.asp?ID=68425. Retkiraporttien tekstit ja kuvat ovat avoimia kaikille netin käyttäjille muutaman päivän kuluttua raportin julkaisun jälkeen. Raporttien kartat ja keskustelut näkyvät vain jäsenille.

Pelkästään turistimatkanakin reissu Siperiaan oli hyvä kokemus. Baikalissa on pituutta saman verran kuin Pohjanlahdessa, yli 600 km. Syvyyttä on hämmästyttävät 1600 metriä. Kun järven pinta on 450 metrin korkeudessa, ulottuu pohja reilusti merenpinnan alapuolelle.  Jonkinlaiseksi arvoitukseksi yhä jäi kuinka järvessä elävä hyljelaji pärjää paksun jääpeitteen kanssa. Yhtään noita norpankokoisia pulleroisia hylkeitä emme nähneet luonnossa. Luonnontieteellisen museon akvaariossa niitä kyllä uiskenteli.

Alueen alkuperäisväestö on burjaatteja. Siellä täällä vilahtelee luonnonuskontoon sekoittuneen buddhalaisuuden palvontapaikkoja.  Maalaiskylien vanhat rakennukset ovat äärimmäisen karun näköisiä ja sulkeutuvat aitojen taakse. Lisääntyvä turismi tuottaa viereen uusia rakennuksia monenlaisine tyyleineen.  Matkamme lopussa vietimme pari päivää järven eteläpäässä, Listvjankan pikkukaupungissa, jossa oli hyvä luonnontieteellinen museo ja puurakennusten museo.

Joensuulainen retkimatkojen järjestäjä, Juristravel.fi on tarjoamassa ensi keväänä vastaavaa matkaa järjestelyineen. Kiinnostuneiden skrinnareiden joukko voi siis helposti järjestää kaukoretken.  

Seppo Sihvonen

Tutustu ohjelmaan!